K. Matilda & K. Nicola

Olen Mirja Tuominen ja asun kolmen tollerini kanssa Turussa.

Lapsuudenkodissani oli useita erirotuisia pystykorvia, joista ensimmäinen oli sekarotuinen narttu. Olin juuri täyttänyt viisi vuotta, kun tämä Tessu tuli leikkikaverikseni. Tessu oli väriltään, turkiltaan ja kooltaan hyvin paljon tollerin tyyppinen - jopa Tessun häntä oli tollerimaisesti kaarella selän jatkeena.

Ensimmäisen ikioman koirani sain 1977. Se oli keltainen labradorinnoutajauros FIN MVA & TVA Opas Ikke ja sen myötä avautui koko koiramaailma. Ikken kanssa kävin palveluskoirakisoissa, tokossa, taippareissa ja päästiin pari kertaa sorsastamaankin.

Ensimmäinen tolleri tuli meille puolivahingossa. Olimme Auran Nuuskujen nome-kokeissa talkoissa ja keittäjällä oli kultainennoutaja Tea Janhoselta. Tinttiksä kertoi juuri syntyneestä tolleripentueesta ja samaan hengenvetoon mieheni sanoi "Joo, meille tulee semmoinen Mikä-Se-Nyt-Oli- Noutaja". Koirahullua vaimoa ei paljon tarvinnut innostaa ja niin soitin Tealle heti seuraavalla viikolla. - Emme saaneet sitä Suomessa ensimmäisenä syntynyttä pentua, mutta toinen pentue oli juuri 5-viikkoinen ja siitä Golden-Fox Nicke ( Tueholt Red Buffalo Bill / Jalna's No No Nanette ) Voksi liittyi perheeseemme syyskuussa 1986.

Tollerikasvatus lähti vauhdilla käyntiin ja Suomeen tarvittiin uusia uroksia. Niinpä vuonna 1988 kirjoitin ensimmäisen kirjeeni Alison Strangille. Kirjeenvaihtoa kesti parisen vuotta ja keväällä 1990 vihdoin ja viimein pentuni oli syntynyt. Alison ei kuitenkaan halunnut lähettää pentua yksin, joten hain sen itse. Oscar, Westerlea's Kitimat Mox, matkusti ongelmitta kaukaa Vancouverista Turkuun.

Samana vuonna lokakuussa ensimmäinen narttuni Daisy, Westerlea's Bella Coola, liittyi joukkoomme. Daisyllä ehdin teettää kaksi pentuetta ennen kuin ilmeni, että sillä oli PRA.

Siphra's kennelliin syntyi joulukuussa 1995 legendaarinen Inkkari-pentue, josta Britt-Marie Sundquist oli varannut tietämättäni narttupennun jatkamaan lopahtanutta kasvatustyötäni. Jigi, Siphra's Indian Echo, sai elämänsä aikana vain kuusi pentua, joista Tytti, Kitimat Monday Morning jäi kotiin.

Vuonna 2004 pitkällinen odotus palkittiin ja Leah, Westerlea's Kitimat Collection matkasi kanssani Vancouverista Frankfurtin kautta Helsinkiin. Leah'n myötä sain pisaran uutta verta kenneliini.

Seuraava tuontini (2016) on Penny, TollerPrides Bonny At Kitimat, joka teki pitkän lennon kanssani, ja mistäpäs muualta kuin Vancouverista Helsinkiin.

Kasvattajanimen KITIMAT sain maaliskuussa 1992 ja olen tähän mennessä kasvattanut 19 pentuetta. Vähän väliä luen novascotiannoutajan rotumääritelmän ja pyrin kasvattamaan sen mukaisia tollereita.

 

My name is Mirja Tuominen and I live together with my three Tollers in Turku, which is the oldest town in Finland.

When I was a little girl my family had a Finnish Spizt-mix Tessu, who in fact looked very much like a Toller. Later we had several Spiztes and in 1977 I got the dog of my very own. He was yellow Labrador and he opened the whole doggy world to me.

My Lab was getting old and it was the time to have a new dog and we heard about a new breed "Nova Scotia Duck Tolling Retriever". My husband said "Let's get that Nov-Nov Whatever Retriever". I thought it was a joke - it wasn't. So, in 1986 Golden-Fox Nicke ( Tueholt Red Buffalo Bill / Jalna's No No Nanette) was the first but not the last Toller in our family. - Voksi was a very good pet and he did well in the show ring, too.

In 1988 I wrote my first letter to Aliso Strang as I was interested in an other Toller male. In a letter I sent a picture of me and Voksi and Alison wrote back "Is your male big or are you short in legs ?" In my next letter I wrote "Both". It took about two years before  I learned from Alison that my Oscar, Westerlea's Kitimat Mox, was finally born. In the end of June, 1990 I flew over to Vancouver and a week later I was back home again with the sweetest puppy ever in my arms. During the same year our first bitch Daisy, Westerlea's Bella Coola, joined the family. Daisy had two litters, but unfortunately she had PRA and she had to be excluded from further breeding.

In 1995 Jigi, Siphra's Indian Echo, was born and she became a foundation bitch of Kitimat Tollers and in 2004 Leah, Westerlea's Kitimat Collection, brought some new blood into my breeding program. In 2016 Penny, TollerPrides Bonny At Kitimat moved from Canada to Finland and she'll bring some new and some old blood into Kitimat.

I every now and then check the Standard of Nova Scotia Duck Tolling Retriever and in my breeding I do my best to follow the Standard - healthy, beautiful copper red Tollers with excellent field instinct.... do I reach the moon, hope not.